Leonardon mestariteoksen säilyminen on lähes yhtä hämmästyttävä kuin itse teos. Sitä "restauroitiin" jo vuonna 1726, jolloin siihen käytettiin harkitsemattomasti syövyttäviä liuottimia ja lakkaa. Vuonna 1770 Giusseppe Mazza maalasi suuren osan alkuperäisestä uudelleen öljyllä. Vuonna 1853 Stefano Barezzi yritti irrottaa maalauksen seinästä, mutta epäonnistui ja sen sijaan liimasi maalin palaset kiinni pohjaan.

Vasta vuonna 1903 huomattiin, että maalaus oli tehty temperalla eikä öljyllä, ja sen pinta puhdistettiin sen mukaisesti. Pommi melkein tuhosi sen vuonna 1943, mutta teos onnistuttiin puhdistamaan homeesta ja vaalentamaan vuonna 1947.

Nykyaikainen restaurointi osoitti, että historiallinen ylimaalaus söi alkuperäistä maalausta ja aiheutti sen lohkeilua. Siksi päätettiin poistaa kaikki, mitä seinämaalaukseen on lisätty sen valmistumisen jälkeen vuonna 1498. Tämä oli erittäin aikaa vievä mikroskooppinen tehtävä, jossa käytettiin kehittynyttä tekniikkaa. Nykyään maalausta säilytetään ilmansuodatusjärjestelmän, valvotun ympäristön ja pölynsuodatustekniikan avulla. Kävijöiden määrä on rajoitettu 25 henkilöön 15 minuutin ajaksi kerrallaan.

Aukioloajat

Tiistaista sunnuntaihin klo 8.15-18.45
SULJETTU: maanantaisin ja juhlapyhinä 1. tammikuuta, 1. toukokuuta sekä 25. joulukuuta

Tietoa Viimeisestä ehtoollisesta

Milanon herttua Ludovico Sforza oli Leonardo da Vincin Viimeisen ehtoollisen luomisen takana. Herttua oli ottanut Santa Maria delle Grazien omaksi hovikirkokseen ja halusi koristella sen tavalla, joka kuvasti hänen varallisuuttaan ja valtaansa. Tämä tarkoitti suuren taiteilijan suurta maalausta.

Leonardo aloitti työnsä vuonna 1495 luostarin ruokasalin pohjoisseinältä ja sai maalauksen valmiiksi kolme vuotta myöhemmin. Teos on kooltaan 4,6x8,8 metriä. Toisin kuin yleisesti luullaan, kyseessä ei ollut fresko, joka vaati nopeaa työskentelyä ennen kuin märkä kipsi kuivui. Leonardo halusi työskennellä rauhassa ja muuttaa mieltään, joten hän suunnitteli uudenlaisen maalausmenetelmän käyttäen temperaa (kananmunapohjaista maalia).

Valitettavasti Leonardo teki tällä kertaa virheen. Hänen maalauspohjansa sisälsi materiaaleja, jotka eivät sitoneet pigmenttiä niin hyvin tai pysyvästi kuin hän oli toivonut. Esteettiset näkökohdat olivat kuitenkin yleviä. Leonardo loi hämmästyttävät perspektiivi-illuusionsa käyttämällä seinään kiinnitettyä naulaa ja siitä lähteviä naruja varmistaakseen, että kaikki olisi oikein.

Aihe oli yleinen kirkoissa, mutta Leonardon innovaationa oli luoda draaman ja liikkeen tuntua kuvaamalla juuri se hetki, jolloin Jeesus ilmoitti, että yksi hänen opetuslapsistaan pettäisi hänet. Näemme järkyttyneen reaktion säteilevän aallon. Hän päätti myös kuvata kaikki läsnäolijat suorassa linjassa, jotta jokainen sai ansaitsemansa huomion.

Sanotaan, että teoksen kasvot perustuvat taiteilijan tuntemiin todellisiin henkilöihin. Juudas saattoi olla tosielämän paikallinen vanki tai rikollinen, ja tässä Leonardo sijoittaa hänet muiden joukkoon eikä erilleen (kuten perinteisesti saneltiin). Juudas on ainoa, joka ei näytä olevan järkyttynyt tai yllättynyt.

Osoite

Piazza Santa Maria delle Grazie 2, Milano

Miten sinne pääsee?

Metrolla: Linja 1: Conciliazione
Raitiovaunulla: Linja 16: Maria delle Grazia